lauantai 7. syyskuuta 2013

Naiset, miehet, lihavat, laihat – kaikista saa pisteen


Eilen 70 minuutin rauhallista lenkkiä jolkotellessa tuli pohdittua muiden juoksijoiden merkitystä omaan juoksuun ja veikkaan, että jokaisen kohdalla kanssajuoksijat saavat nopeuttamaan omaa juoksua ainakin kohtaamisen ajaksi.


Olen parin kuukauden lenkkeilyn aikana huomannut sekä itsessä että muissa juoksijoissa muutaman toistuvan kaavan.  Sen lisäksi, että vastaan tulevat juoksijat, varsinkin vastakkaisen sukupuolen edustajat, saavat aikaa ryhdin kohenemisen, juoksun nopeutumisen ja irvistyksen vaihtumisen hymyksi, niin Suomesta löytyy selkeä ohittelukulttuuri.

Miehet kiristävät tahtiaan, jos edessä on naisjuoksija.  Ohittavat ja palaavat turvallisen matkan jälkeen astetta väsyneempinä ennen kiriä olleeseen tahtiin. Naiset tekevät samaa miehille, mutta heidän puoleltaan sukupuolten väliseen nokitteluun ei näytetä suhtautuvan yhtä roihuavalla tunteen palolla.  Naisille jokainen ohitettava on maukas suupala, sukupuoleen katsomatta. Molempien edustajat ovat tärkeitä päänahkoja.
Sukupuoleen perustuvan erottelun lisäksi löytyy vielä yksi mielellään ohitettava ryhmä. Lihavat.  Heidän ohittamisen tähtäävät sekä miehet että naiset ja auta armias, jos juoksijaa chunkympi kaveri sattuu ohittamaan. Meininki on kuin Helsinki-Tampere –motarilla. Tuumaakaan ei anneta periksi.

Normaalista juoksutahdista ja ohituksen aikaisesta nopeuttamisesta poikkeava ohittaminen on tosiasia. Siihen liittyvät totta kai sukupuoliroolit ja niihin liittyvät odotukset.  Oman kunnon peilaaminen tiettyyn referenssiryhmään ja sen pohjalta arvioit siitä minkä näköisen ihmisen on ok juosta nopeampaa ja kestävämmin kuin arvioijan. Näiden taustojen olemassaoloa ei voi kiistää, mutta todellinen syy ohittamisintoon ei oikeasti ole niissä, vaan ohittaminen perustuu sanattomaan, mutta yleisesti tiedostettuun pistejärjestelmään: jokaisesta ohitetusta saa pisteen ja ohittamiseksi joutumisesta miinusta. Se määrittelee lenkin hyvyyden.

Kukaan ei puhu tästä avoimesti, mutta uskon, että kun suurin osa lenkkeilijöistä palaa juoksultaan kotiin ja joku kysyy ”Miten meni?”, vastauksena ei ole mikään ”Ihan hyvin”, ”Paremmin kuin viimeksi” tai ”Kolme minuuttia hitaammin” vaan jotain tyyliin ”Ohitin 20 ja mut ohitettiin vaan 3 kertaa”.  Itsehän en kuitenkaan todellakaan näin tee – pidän ohituksista myös excel-taulukkoa.

Koskakohan Sports Trackeriin tulee muuten ohitusmittari?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti