Uudet tuulet puhaltaa

Aivan mahtava reissu ja 3 viikkoa palailua Suomessa takana. Gun Runin jälkeen ei lopulta tullut tilanpuutteen takia raahattua juoksukamoja rinkassa mukana enkä tiedä olisinko juossutkaan, vaikka olisikin ollut. Kaupunkikohteissa mentiin ilman sitäkin aikalailla pää kolmantena jalkana nähtävyydestä, kaupasta tai ravintolasta toiseen. Saarilla taas halusi vaan rauhoittua ja nauttia snorklailusta ja uimisesta. Muutamalla saarella tuli tosin törmättyä turisteihin, jotka itsepinteisesti juoksivat päivittäin ja heille nosta kyllä hattua sillä +30-40C asteen lämpö on oikeasti uuvuttava. Reissusta kertomusta löytyy muuten Kokemus, ei elämys -blogista, jonka yritän kuukauden sisään saada täysin ajan tasalle (nyt jutut on New Yorkissa).

Nyt astetta pitemmän ja muutamaa iltapäivaellusta lukuunottamatta treenittömän jakson jälkeen onkin hyvä palata takaisin sorvin ääreen. En itse normaalisti juokse tähän aikaan vuodesta ulkona, koska siellä nyt vain on yksinkertaisesti pirun kylmä ilma (korvat ja keuhkot kärsii) ja yleensä myös vaarallisen liukasta. Tänä vuonna, kiitos ilmastonmuutoksen, maa on kuitenkin jäätön ja lämpötila heiluu enemmän tai vähemmän plussan puolella, vaikka ollaankin vasta helmikuussa.

Tänään tulikin vedettyä ensimmäinen lenkki pitkään aikaan. Fiilis oli ihan hyvä eikä Bayern Mucnhenin puff-huivissa, Niken lenkkareissa, Niken tuulihousuissa, NB:n teknisessa paidassa ja Haltin windstopperissa tullut liian kylmä tai kuuma. Hanskat tosin olisi olleet kivat! Lenkki sujui juoksun puolesta myös ihan hyvin, mutta pakko myöntää, että tekniikka haki hieman ja ennen lenkkiä vähätelty 5km oli yllättävän rankka. Tästä se nyt kuitenkin lähtee!

Blogista sen verran vielä, että tämä "talvi" menee todennäköisesti 2-3 krt viikossa peruslenkkejä vedellen, peruskuntoa ylläpitäen ja fiiliksestä päivitellen.

EDIT: Graduilun ja duunien takia aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen blogin kirjoittamiseen tuli ajateltua pitempi tauko, mutta ölinä jatkuu taas elokuun alussa. Tällä kertaa tarkoituksena on nostaa juoksukunto takaisin 10km/alle 1h -tilaan sekä tukea syksyn säbäharrastusta.

Niin joo ja jos 10km juoksua kiinnostaa treenata niin kannattaa katsella viime vuoden postaukset, joista löytyy parin kuukauden viikottaiset juoksuohjelmat sitä varten. Ensimmäisen viikon ohjelma löytyy täältä. Jos asuinpaikkana on Turku tai Tampere niin siellä saa myös ihan face-toface jeesiä Vauhtisammakon Juoksukouluissa eikä hintakaan huimaa päätä (koko kevät taisi olla 95€ ja 85€ opiskelijat).

Kapkaupunki: Gun Run 2013

Pienten nettivaikeuksien jälkeen vihdoin fiilikset Kapkaupungin Gun runista.

Kuten ennen lähtöä vähän epäilinkin niin tässä välissä ei tullut juostua pätkääkään. Muutamassa mestassa ei pystynyt ja sitte muuta aktiviteettia oli niin paljon, ettei juoksulle ollut aikaa. Toisaalta muutaamat AiA-porukasta kävi parina aamuna lenkillä, joten ehkä kyse oli vähän myös priorisoinnista.

Juoksu meni yllättävän hyvin tauosta ja 3 viikon tissuttelusta huolimatta. Matkan ensimmäiset 5 minuuttia meni puhtaasti kävellessä ja juoksuväliä etsiessä yli 5 000 juoksijan ampaistessa matkaan. Matkan aikana noin lyhyellä matkalla ja kapeilla kohdilla porukka ei hajonnut missään vaiheessa, mutta alun jälkeen pääsi kuitenkin juoksemaan ja suurimmassa osassa matkaa ohittelu onnistui puihkehtimalla tai radan reunoja käyttäen kohtalaisen hyvin.

Tää oli itselle elämän ensimmäinen juoksutapahtuma intin maastojuoksuskabaa lukuunottamatta eikä alkuun oikein osannut arvailla miten noin ison porukan keskellä juokseminen vaikuttaa omaan juoksuun. Nyt sen kokeneena voin sanoa, että ehdottoman positiivisesti! Tää pitää tehdä uudestaan, joten ens kesänä napostelis jopa lähteä vetämään puokkaria Suomessa. Sinällään olis tosin kivempi vetää sekin jossain lämpimämmässä, mutta saa nähdä.

Nyt takaisin asiaan eli tapahtumassa oli alusta asti tosi hyvä henki ja fiilis päällä ja se oikeesti hehkui siitä porukasta ympärillä: ihmiset nauroi, heitti läppää ja juoksi hymyillen. Paljon ihmisiä tarkoitti myös paljon ohitettavia. Vaikka porukkaa oli omaan makuun kuitenkin hieman liikaa ja joutui hidastelemaan, niin jotenkin samalla aika ja koko 10km meni täysin huomaamatta juoksuväyliä etsiessä ja muita juoksijoita toljotellessa.

Lisäksi se numero selässä piti kans vauhdin huomaamatta normaalia lenkkivauhtia nopeampana, vaikkei sitä ihme kyllä sen enempää tietoisesti kelaillutkaan.

Lähdettiin alussa liikkeelle yhtenä AiA-ryppäänä, mutta juoksuvaiheen alettua porukka nappaili alleen omat vauhdit ja isossa juoksumassassa porukka hajos enemmän tai vähemmän toisistaan. Tulin ite juokseneeksi alun jälkeen hetken yksin, kunnes huomasin Teemun juoksevan sattumalta edessä ja päätin peesata niin pitkään kun vauhti tuntui hyvältä. Tultiin sitten loppujen lopuks lönkötelleeksi 9km samaa matkaa, jonka jälkeen Teemu lisäs vauhtia ja ite jämähdin loppumatkan kapeassa kohdassa taakse. Pääsin 50m ruuhkan jälkeen reunaan lähdin vetämään sitä kautta porukan ohi, mutten saanut Teemua enää kiinni kuin vasta maalissa, jossa juoksijat jaettiin nököttämään karsinoissa maaliin tulomerkitsemistä varten.

Alun kävely huomioon ottaen oma aika oli noin 58 minsaa, josta olis voinut nipistää 5 minsaa pois eli pakko olla tyytyväinen tohon tulokseen. Suomessa viimeiset 10km lenkkivedot yrittämättä tunnin alitusta meni hyvällä juoksufiiliksellä 1h 5-8 minsaan ja nyt helpommalta tuntunut veto meni alle tuntiin, mikä tän kesän proggiksen tavoitteena olikin.

Tällä hetkellä on tosiaan himoa jatkaa juoksemista ja pitää se tavoitteellisena juoksutapahtumilla, mutta saa nähdä miten fiilis muuttuu, kun tammikuun lopulla palaa lumiseen ja kylmään Suomeen. Lämpimässä juoksu on kivaa, mutta juoksu liukkailla jäillä ja pakkasella. Noh, sen näkee sitten. :)

Kiitos, tack, danke ja thanks!

Nyt on 10 viikkoa juostu ja koluttu lenkkipolkuja ympäri Suomea, mutta mites se pihvi? Mitä jäi käteen ja löytyikö se juoksunilo?

KYLLÄ ja EI. Tällä hetkellä suhtaudun juoksuun aikaisempaa positiivisemmin ja rupeaman aikana useampaankin kertaan juoksemaan teki oikeasti mieli. Nyt syyskuussa tuli jopa lähdettyä lenkille, vaikka tienoilla lainehti niin paljon vettä, että melkein odotti koska se ensimmäinen Riihimäeltä eksynyt uppopalloilija pulpahtaa pinnalle kysymään "Mikä maa, mikä valuutta?". 

Juoksu on tuntuu aikaisempaa helpommalta. Juoksusta on myös löytänyt useita eri puolia. Juokseminen voi tuntua hyvältä ja sinne voi haluta oikeasti lähteä. Juoksua voi myös harrastaa yllättävän useasti, kunhan tekniikka toimii ja Lady Luck on mukana eikä paikat poksahtele. Juoksun avulla myös pääsee nauttimaan luonnosta, mikä erinäisiä retkiä ja mökkireissuja lukuun ottamatta on jäänyt hävettävän, jopa syntisen vähälle.

Juoksun jälkeen on hyvä fiilis ja juoksua mitatessa positiiviset tulokset saavat vähintäänkin hymyilemään. Ihan niin kuin jokainen niistä "ohituspisteistä" saa heittämään kuvitteelliset yläfemmat itsensä kanssa. 

Yksin juostessa eri asioita tulee lisäksi kelattua jotenkin sen ongelman ulkopuolelta. Ehkä koska tekee aktiivisesti jotain ja on poissa niistä perinteisistä arkipäivän stressipisteistä. Juoksun aikana voi myös vaihtaa aivot vapaalle. Jotkut onnistuvat jopa valitsemaan kumpaa haluavat tehdä, mutta itsellä asian huomaa vasta lenkin aikana, vaikka ennen lenkkiä olisikin hyvä arvioi siitä millainen päivä tänään on.

Olen myös huomannut, että juoksu voi olla hauskaa yhdessä. En edelleenkään tykkää jutella koko juoksua, koska jos juttelu olisi lenkillä se itsetarkoitus, niin mitä lisäarvoa juoksu silloin tuo? Juoksun aikana on kuitenkin aina silloin tällöin kiva vaihtaa ajatuksia tai sitten ihan vain juosta kaverin tai mimmin kanssa hiljaa musiikkia kuunnellen, Tällöin toisesta ei opi mitään uutta eikä kuule juoruja, mutta kyseessä on silti intensiivinen yhteinen kokemus. Aina ei tarvita sanoja. 

Mutta miksi sitten myös "ei"? Koska vaikka lenkkeily voi tuottaa iloa, onnistumisen tuntemuksia, nostaa kuntoa, tarjota mahdollisuuden nauttia luonnosta ja sosioalisoida, niin en edelleenkään vaihtaisi yhtä juoksukertaa minkään tasoiseen palloiluun aina sulkapallosta, beach volleyhin ja salibandyyn. Tiedän, että juoksussa on mahdollista ylittää itsensä, seurata tarkasti omaa kehitystään ja kilpailla yksilönä, mutta vaikka olen äärimmäisen kilpailuhenkinen ja pelaan lähes aina sitä kuuluisaa omaa peliä, niin olen joka tapauksessa ja ennen kaikkea JOUKKUEPELAAJA. Siihen liittyvät fiilikset, intohimo ja aito rakkaus on hakattanu jokaiseen soluuni. Sille ei vain voi mitään.

Syynä tähän on isolta osin varmasti läpikäydyt harrastukset ja lapsuuden kokemukset, joten ajattelu voi vanhemmiten suuntautua, ja nykyistä koulutus- ja työkulttuuria ajatelleen varmaankin myös suuntautuu aikaisempaa yksilökeskeisemmäksi. Uskon kuitenkin myös vakaasti siihen, että myös perimällä on tähän asiaan oma sanansa sanottavana. Sen takia, uskon ja haluan uskoa, ettei jaetun onnistumisen ja siinä omassa osassa onnistumisen tärkeyden merkitys niinä isoja tunteita synnyttävänä juttuna koskaan katoa.

Näin yhteenvetona voin todeta, että juoksuharrastus tulee jatkumaan aikaisempaa suuremmalla painolla ja sännölliset viikottaiset lenkit ovat tosia asia - ainakin taas ensi keväästä lähtien. Nyt seuraavat 4kk kuluu ympäri maailmaa reissatessa, joten paikkakohtaiset rajoitteet tappavat säännöllisyydet tai ehkä paremmin sanottuna oman kiinnostuksen säännöllisyyteen. En kuitenkaan pidä mitenkään mahdottomana, etteikö reissun aikana tulisi juostua muutakin kuin Kapkaupungin Gun Run 10km. Samoin voi olla, että yritän takaisin tullessa kokeilla vielä juoksua talvella, mutta ainakin nyt muutaman syksyisen sateisen päivän jälkeen, se ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta!

Kiitos vielä kaikille tätä blogia lukeneille sekä Vauhtisammakon Mikko Liukalle ja Martti Erikssonille kaikista vinkeistä! Toivottavasti nautitte ja ehkä jotain konkreettista jäi myös käteen! Postailen tänne tämän vuoden puolella vielä fiilikset Gun Run -tapahtumasta sekä mahdollisesti fiiliksiä ja kuvia, jos maailmalla tulee muutenkin juostua. Niitä odotellessa voin suositella tänään käynnistynyttä matkablogia "Kokemus, ei elämys", jonne tulen kirjoittelemaan reissun päältä aina kun siihen on mahdollisuus. Paljon kuvia ja vähän asiaa. :)

-Joonas

Kuka? Mitä? Häh?

Moikka,

Olen 26-vuotias opiskelija Helsingistä. Lähden syyskuussa noin kahdeksi kuukaudeksi Afrikkaan Aalto in Africa -projektin mukana ja kuten kaikki tietää - Afrikassa on leijonia. Sellainen kohdatessa itse en ainakaan ajatellut jäädä paikalleni seisomaan tai kellahtaa maahan sikiöasennossa. Ei, lähden juoksemaan minkä kintuistani pääsen rukoillen, että koivista löytyy tarpeeksi poweria ja duracellia. Näitä kahta ei kuitenkaan saa treenaamatta, ja jos tarkoituksena on pystyä juoksemaan tarpeeksi kauan ja pirun lujaa (esim. 10 km), niin parhaiten sen treenaus taitaa luonnistua juoksemalla, juoksemalla ja juoksemalla. Eihän se Seppo Rätykään muuta treenia oikein tehnyt kuin viskoi keppia ja hyvin se sitten tosipaikan tullen viskoikin.

Iskin tämän blogin pystyyn omaksi treenikirjaksi. Lisäksi toivon, että tähän laitettujen ohjelmien ja kokemusten avulla muidenkin on mahdollista kokeilla, josko juoksu olisi sittenkin se iloa ja tehokasta treeniä antava harrastus. Ja tietenkin, niin ettei tähän tarvitse koko vapaa-aikaa käyttää tai ruokavaliossa nipottaa. Perjantaibisset ja lauantaimakkarat kunniaan!

Treenipohjana käytän seuraavan kahden kuukauden ajan frendin ja Turun Vauhtisammakon Juoksukoulun vetäjän Mikko Liukan sekä Vauhtisammakkoa Tampereelle vievän velipojan Martti Erikssonin tekniikka- ja treeniohjausta. En muuta ruokavaliota nykyisestä mitenkään ja kiireiden takia juoksen 3 kertaa viikossa, minkä pitäisi sopia vallan mainiosti. Tavoitteena on parantaa 10 km juoksuaikaa 1h 10 minuutista alaspäin ja löytää se kuuluisa JUOKSUILO.

Oma juoksutausta:

Juoksu itsenäisenä harrastuksena ei ole ikinä kolahtanut. Sen takia onkin ollut vaikea keksiä minkä takia joku vapaaehtoisesti juoksee jotain hiton aikaa tai matkaa vastaan. Ymmärrän kyllä hyvin ne omien rajojensa ylittämisen fiillikset, mitä monet kertovat juoksusta saavansa. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että samoja fiiliksiä saa myös muista lajeista. Lajeista, jossa juostaan tavoitellakseen jotain konkreettista yksin tai ryhmässä, kuten esimerkiksi jalkapallossa palloa ja pallon saamista vastustajan verkkoon.

Juokseminen ei ole siis koskaan ollut mulle harrastus, vaan se on pikemminkin tukenut muita lajeja. Olenkin niin sanottu 3P-mallin juoksija, joka motivoituu juoksemaan pelkästään pyllyn, pallon tai pullon perässä.

Juoksemisella on kuitenkin yksi etu ylitse muiden: se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sitä varten ei tarvitse mennä minnekään, joten sitä on helppo tehdä kiireiselläkin aikataululla. Tämän takia Afrikan ja leijonien lisäksi päätin  tänä kesänä kokeilla saanko juoksusta oikeasti iloa, mielihyvää ja tehokkaasti tuloksia tuovan harrastuksen. Yllättävän moni juoksua harrastava frendi on myös puhunut juoksun tuomasta euforiasta, joten sen olemassa olo ja saavuttaminen ovat myös TO DO -listalla.

Jokainen meistä osaa juosta omalla tavallaan ja sinällään tuntuu hölmöltä pyytää apua omaan juoksemiseen. Se nyt kuitenkin on meihin sisään rakennettua ja sen oppii lapsena heti ryömimisen, konttaamisen ja kävelemisen jälkeen. Toisaalta, jos johonkin ryhtyy, niin asiat kannattaa tehdä kunnolla. Näin ollen en omista ennakko-odotuksista huolimatta halunnut lähteä pelkästään juoksemaan ja katsoa miten käy. Sen sijaan pyysin Turussa Vauhtisammakon Juoksukoulua vetävän frendin, Mikko Liukan  sekä Tampereella samaa asiaa aloittavan velipojan Martin apua. Nyt pitäisi olla tietoa, taitoa ja tarmoa tämän projektin takana, joten toivotaan parasta!