Uudet tuulet puhaltaa

Aivan mahtava reissu ja 3 viikkoa palailua Suomessa takana. Gun Runin jälkeen ei lopulta tullut tilanpuutteen takia raahattua juoksukamoja rinkassa mukana enkä tiedä olisinko juossutkaan, vaikka olisikin ollut. Kaupunkikohteissa mentiin ilman sitäkin aikalailla pää kolmantena jalkana nähtävyydestä, kaupasta tai ravintolasta toiseen. Saarilla taas halusi vaan rauhoittua ja nauttia snorklailusta ja uimisesta. Muutamalla saarella tuli tosin törmättyä turisteihin, jotka itsepinteisesti juoksivat päivittäin ja heille nosta kyllä hattua sillä +30-40C asteen lämpö on oikeasti uuvuttava. Reissusta kertomusta löytyy muuten Kokemus, ei elämys -blogista, jonka yritän kuukauden sisään saada täysin ajan tasalle (nyt jutut on New Yorkissa).

Nyt astetta pitemmän ja muutamaa iltapäivaellusta lukuunottamatta treenittömän jakson jälkeen onkin hyvä palata takaisin sorvin ääreen. En itse normaalisti juokse tähän aikaan vuodesta ulkona, koska siellä nyt vain on yksinkertaisesti pirun kylmä ilma (korvat ja keuhkot kärsii) ja yleensä myös vaarallisen liukasta. Tänä vuonna, kiitos ilmastonmuutoksen, maa on kuitenkin jäätön ja lämpötila heiluu enemmän tai vähemmän plussan puolella, vaikka ollaankin vasta helmikuussa.

Tänään tulikin vedettyä ensimmäinen lenkki pitkään aikaan. Fiilis oli ihan hyvä eikä Bayern Mucnhenin puff-huivissa, Niken lenkkareissa, Niken tuulihousuissa, NB:n teknisessa paidassa ja Haltin windstopperissa tullut liian kylmä tai kuuma. Hanskat tosin olisi olleet kivat! Lenkki sujui juoksun puolesta myös ihan hyvin, mutta pakko myöntää, että tekniikka haki hieman ja ennen lenkkiä vähätelty 5km oli yllättävän rankka. Tästä se nyt kuitenkin lähtee!

Blogista sen verran vielä, että tämä "talvi" menee todennäköisesti 2-3 krt viikossa peruslenkkejä vedellen, peruskuntoa ylläpitäen ja fiiliksestä päivitellen.

EDIT: Graduilun ja duunien takia aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen blogin kirjoittamiseen tuli ajateltua pitempi tauko, mutta ölinä jatkuu taas elokuun alussa. Tällä kertaa tarkoituksena on nostaa juoksukunto takaisin 10km/alle 1h -tilaan sekä tukea syksyn säbäharrastusta.

Niin joo ja jos 10km juoksua kiinnostaa treenata niin kannattaa katsella viime vuoden postaukset, joista löytyy parin kuukauden viikottaiset juoksuohjelmat sitä varten. Ensimmäisen viikon ohjelma löytyy täältä. Jos asuinpaikkana on Turku tai Tampere niin siellä saa myös ihan face-toface jeesiä Vauhtisammakon Juoksukouluissa eikä hintakaan huimaa päätä (koko kevät taisi olla 95€ ja 85€ opiskelijat).

Kiitos, tack, danke ja thanks!

Nyt on 10 viikkoa juostu ja koluttu lenkkipolkuja ympäri Suomea, mutta mites se pihvi? Mitä jäi käteen ja löytyikö se juoksunilo?

KYLLÄ ja EI. Tällä hetkellä suhtaudun juoksuun aikaisempaa positiivisemmin ja rupeaman aikana useampaankin kertaan juoksemaan teki oikeasti mieli. Nyt syyskuussa tuli jopa lähdettyä lenkille, vaikka tienoilla lainehti niin paljon vettä, että melkein odotti koska se ensimmäinen Riihimäeltä eksynyt uppopalloilija pulpahtaa pinnalle kysymään "Mikä maa, mikä valuutta?". 

Juoksu on tuntuu aikaisempaa helpommalta. Juoksusta on myös löytänyt useita eri puolia. Juokseminen voi tuntua hyvältä ja sinne voi haluta oikeasti lähteä. Juoksua voi myös harrastaa yllättävän useasti, kunhan tekniikka toimii ja Lady Luck on mukana eikä paikat poksahtele. Juoksun avulla myös pääsee nauttimaan luonnosta, mikä erinäisiä retkiä ja mökkireissuja lukuun ottamatta on jäänyt hävettävän, jopa syntisen vähälle.

Juoksun jälkeen on hyvä fiilis ja juoksua mitatessa positiiviset tulokset saavat vähintäänkin hymyilemään. Ihan niin kuin jokainen niistä "ohituspisteistä" saa heittämään kuvitteelliset yläfemmat itsensä kanssa. 

Yksin juostessa eri asioita tulee lisäksi kelattua jotenkin sen ongelman ulkopuolelta. Ehkä koska tekee aktiivisesti jotain ja on poissa niistä perinteisistä arkipäivän stressipisteistä. Juoksun aikana voi myös vaihtaa aivot vapaalle. Jotkut onnistuvat jopa valitsemaan kumpaa haluavat tehdä, mutta itsellä asian huomaa vasta lenkin aikana, vaikka ennen lenkkiä olisikin hyvä arvioi siitä millainen päivä tänään on.

Olen myös huomannut, että juoksu voi olla hauskaa yhdessä. En edelleenkään tykkää jutella koko juoksua, koska jos juttelu olisi lenkillä se itsetarkoitus, niin mitä lisäarvoa juoksu silloin tuo? Juoksun aikana on kuitenkin aina silloin tällöin kiva vaihtaa ajatuksia tai sitten ihan vain juosta kaverin tai mimmin kanssa hiljaa musiikkia kuunnellen, Tällöin toisesta ei opi mitään uutta eikä kuule juoruja, mutta kyseessä on silti intensiivinen yhteinen kokemus. Aina ei tarvita sanoja. 

Mutta miksi sitten myös "ei"? Koska vaikka lenkkeily voi tuottaa iloa, onnistumisen tuntemuksia, nostaa kuntoa, tarjota mahdollisuuden nauttia luonnosta ja sosioalisoida, niin en edelleenkään vaihtaisi yhtä juoksukertaa minkään tasoiseen palloiluun aina sulkapallosta, beach volleyhin ja salibandyyn. Tiedän, että juoksussa on mahdollista ylittää itsensä, seurata tarkasti omaa kehitystään ja kilpailla yksilönä, mutta vaikka olen äärimmäisen kilpailuhenkinen ja pelaan lähes aina sitä kuuluisaa omaa peliä, niin olen joka tapauksessa ja ennen kaikkea JOUKKUEPELAAJA. Siihen liittyvät fiilikset, intohimo ja aito rakkaus on hakattanu jokaiseen soluuni. Sille ei vain voi mitään.

Syynä tähän on isolta osin varmasti läpikäydyt harrastukset ja lapsuuden kokemukset, joten ajattelu voi vanhemmiten suuntautua, ja nykyistä koulutus- ja työkulttuuria ajatelleen varmaankin myös suuntautuu aikaisempaa yksilökeskeisemmäksi. Uskon kuitenkin myös vakaasti siihen, että myös perimällä on tähän asiaan oma sanansa sanottavana. Sen takia, uskon ja haluan uskoa, ettei jaetun onnistumisen ja siinä omassa osassa onnistumisen tärkeyden merkitys niinä isoja tunteita synnyttävänä juttuna koskaan katoa.

Näin yhteenvetona voin todeta, että juoksuharrastus tulee jatkumaan aikaisempaa suuremmalla painolla ja sännölliset viikottaiset lenkit ovat tosia asia - ainakin taas ensi keväästä lähtien. Nyt seuraavat 4kk kuluu ympäri maailmaa reissatessa, joten paikkakohtaiset rajoitteet tappavat säännöllisyydet tai ehkä paremmin sanottuna oman kiinnostuksen säännöllisyyteen. En kuitenkaan pidä mitenkään mahdottomana, etteikö reissun aikana tulisi juostua muutakin kuin Kapkaupungin Gun Run 10km. Samoin voi olla, että yritän takaisin tullessa kokeilla vielä juoksua talvella, mutta ainakin nyt muutaman syksyisen sateisen päivän jälkeen, se ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta!

Kiitos vielä kaikille tätä blogia lukeneille sekä Vauhtisammakon Mikko Liukalle ja Martti Erikssonille kaikista vinkeistä! Toivottavasti nautitte ja ehkä jotain konkreettista jäi myös käteen! Postailen tänne tämän vuoden puolella vielä fiilikset Gun Run -tapahtumasta sekä mahdollisesti fiiliksiä ja kuvia, jos maailmalla tulee muutenkin juostua. Niitä odotellessa voin suositella tänään käynnistynyttä matkablogia "Kokemus, ei elämys", jonne tulen kirjoittelemaan reissun päältä aina kun siihen on mahdollisuus. Paljon kuvia ja vähän asiaa. :)

-Joonas

Venyy, venyy

Tästä piti kirjoitella jo kuukausi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen siis juoksun ohella palannut takaisin venyttelyn ihmeelliseen maailmaan.. Skidinä sen lopetti siinä vaiheessa, kun ohjatut venyttelyt loppuivat treeneissä. Pallon potkiminen tai läiskiminen maaliin oli yksinkertaisesti paljon kivempaa kuin jäsenien vääntely. Lisäksi junnuna venyvyys oli jo valmiiksi erinomaisella tasolla, joten venyttelyn ideaa ei senkään vuoksi kehittymättömillä aivoilla oikein tajunnut.

Kokemus tuo tässäkin asiassa viisautta ja evoluutio tekee tehtäväänsä, minkä seurauksena tähänastisen matkan varrella on kerinnyt tajuamaan oman tyhmyytensä. Se että venyy hyvin hetkellä x, ei tarkoita sitä, tilanne olisi sama 10 vuoden päästä. Kaikkea muuta.

Juoksusettien ja pelailujen kohdalla venyttelen nykyisin pohkeet nopeasti etukäteen ja itse suorituksen jälkeen vedän 30 sekunnin venytykset kaikkiin tärkeimpiin lihaksiin. Näillä venyttelymäärillä ei kyllä kuuhun päästä, mutta lähemmäs kuitenkin, sillä venyvyys on tällä hetkellä huomattavasti erilainen kuin ennen venyttelyn uudelleen aloittamista.

Itse venyttely ei ole mitenkään vastenmielistä, mutta jotenkin sitä on vaan yllättävän vaikea pysyä edes venytyksen ajan paikallaan tekemättä mitään muuta. Ihan samalla tavalla kun meditointia yrittäessä tekisi koko ajan mieli nousta ylös, nostaa kädet kattoon, juosta ympyrää ja vain huutaa huutamisen ilosta.

Tässä vielä lisäksi ammattilaisen kommentit aiheesta:

Ennen juoksua ei ole tarpeellista venytellä pitkää aikaa, mutta olisi hyvä tehdä noin 5-10s nopeat venytykset, joilla valmistetaan lihasten verenkierto tulevaan rasitukseen. Tärkeämpää on pieni alkulämmittely, mutta yhdessä venyttelyn kanssa se on parhain vaihtoehto.

Venyttely juoksun jälkeen on tärkeämpää palautumisen kannalta, jotta lihakset palautuisivat normaaliin lepotilaan ja pituuteensa. Tällöin venytykset ovat pidempiä, noin 10s-30s. Juoksu rasittaa monipuolisesti kehoa ja näin ollen on tärkeää venytellä ainakin seuraavat lihakset: 

• Reiden etuosa ja takaosa

• Pakarat

• Pohkeet

• Lonkankoukistajat

• Reiden sisä- ja ulkosyrjä

• Säären etuosa

• Kyljet

• Alaselkä 

• Vatsalihakset.

Mitäs tänään syötäisiin?

Pari päivää enää. Meneepä nopeasti! Juoksu on kulkenut tällä viikolla ja 10km on mennyt 58 minuuttiin, mutta ei keskitytä siihen tällä kertaa vaan otetaan esille yksi blogissa unohtuneista jutuista eli ruoka.

Blogin alussa ilmoitin, etten aio vaihtaa ruokavaliota treenin takia ja se päätös on pitänyt. Ruoka on monipuolista ja salaattia tulee syötyö paljon, mutta siihen kylkeen tulee viikonloppuisin hyvin useasti pitsat, kebbet ja muut mätöt. Lisäksi koska tykkään ruuanlaitosta, niin kevyiden tuotteiden käyttäminen joihinkin ruokiin ei vaan yksinkertaisesti toimi. Makua pitää olla!

Sen olen kuitenkin ruuan suhteen huomannut, että safkaamisen ajakohdat kannattaa ajoittaa juoksusuoritukseen sopiviksi, jottei tule eteen tilannetta, jossa lenkki ”pitäisi” vetää huonon aikataulutuksen takia täydellä tai tyhjällä vatsalla – kumpikaan ei ole kivaa. Täyden vatsan setit olen onnistunut välttämään hyvin, mutta pitemmällä lenkillä nälkä on iskenyt turhan usein kesken kaiken.

Tässä lisäksi ruuan ja treenin yhteensovittamisesta hieman TampereenVauhtisammakon Juoksukoulun Martin mietteitä:

Ennen treeniä ei tulisi syödä mitään liian tuhtia ruokaa, koska tällöin juoksu ei luonnistu. Todellisuus on kuitenkin se, että pieni hiilihydraattipitoinen välipala (marjainen smoothie) hyvissä ajoin ennen juoksulenkkiä parantaa suoritusta, koska sillä saa pidettyä verensokerin sopivalla tasolla. Myös proteiinin tarve on tärkeää juoksijalla lihastasapainon ja kasvun kannalta. Juoksua voisikin verrata hyvin esimerkiksi autolla ajamiseen: ilman polttoainetta on mahdotonta jatkaa matkaa.

Juoksun jälkeen on tärkeää saada kulutetut ravintoaineet takaisin kehoon, jotta kroppa palautuisi mahdollisimman hyvin rasituksesta. Näin ollen täysipainoinen ruokailu olisi hyvä pitää noin tunnin sisällä harjoituksen jälkeen.

Juoksijan ruokavalion tulisi myös olla hyvin monipuolinen. Tähän sisältyy tuoreet vihannekset, juurekset, marjat ja hedelmät sekä hyvät proteiininlähteet kuten kananmuna ja liha.

Viikko 6: Treeniohjelma (lisää löylyä!)

Uusi viikko ja uusi ohjelma! Viime viikon palauttava jakso tuli hyvään vaiheeseen ja oli hauska juosta pitkästä aikaa hieman rennommalla linjalla ja nyt jaksaa taas kiristää tahtia!

Sen lisäksi, että tämän viikon treeniohjelmassa lenkin pituudet ja nopeudet ovat kasvaneet niin perjantaille on pamahtanut yksi ylimääräinen, niin sanottu vapaaehtoinen juoksupäivä. Syy tähän lisälenkkiin itsellä on puhtaasti naisen ulkomaan vaihdon alkamisesta syntynyt ylimääräinen aika ja energia sekä tarve päästä ulos gradua pakoon enemmän kuin 3 kertaa viikossa. Sisällä kököttelyssä menee pää pitemmän päälle meinaan nätisti jumiin.

Ylimääräisenä lenkkinä voi hyvin vetää mitä tahansa setin aina pitkästä rauhallisesta lenkistä lyhyeen 3 kilometrin pyrähdykseen, mutta ajattelin, että kun kerta tässä jos valmiiksi juostaan ohjelman mukaan ja tavoitteellisesti niin miksen ottaisi siihen jotain tavoitetta tukevaa lenkkiä. Tampereen Vauhtisammakon Martin kanssa hetken aikaa keskustelutani tultiin siihen tulokseen, että on aika ottaa intervallit mukaan ja ajankäytöllisesti 5km sopi parhaiten itselle. Toinen Martin ehdottama vaihtoehto olisi ollut 6x 1km setti.

Mutta tosiaan, näillä eväillä lähtee tämä viikko käyntiin ja jälleen kerran aamulenkin skippaus on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi: iltapäivälenkki lähtee auringonpaisteessa!

Välineurheilua

Ennen riitti, että oli lenkkarit, verkkarit ja vanha risainen t-paita, mieluiten musta. Jotkut astetta kovemmat tai laiskemmat kaverit teki sitä jopa farkut jalassa. Kauan sitten nämäkin vermeet olisivat kuitenkin olleet liikaa. Silloin elettiin aikaa, jolloin juostiin ilman kenkiä, paljas perse vilkkuen.

Nykyään kaikki on toisin. Lenkkareita ei löydy pelkästään miljoonaa eri väriä ja kaikille sopivaa kokoa, vaan niitä on erilaisille jalkatyypeille, eri tarkoitukseen ja eri alustoille. Siihen rinnalle ovat pamahtaneet t-paidan, verkkareiden, perus boksereiden ja tennissukkien rinnalle tekniset alushousut, urheilupaita, trikooshortsit ja juoksusukat. Näiden kaikkien on tarkoitus hengittää paremmin, vähentää hankausta, parantaa kokemusta ja saada meidät avaamaan lompakkoa.Vaatteiden lisäksi mukaan ovat tulleet myös sykemittarit omine treeni- ja mittausohjelmineen, juoksuun soveltuvat kuulokkeet ja älypuhelimien yleistyessä myös kännykän habakotelot. 

Kossin Porta Pro:t eivät muuten kuulemma ole urheilukuulokkeet, mutta ihan sama. Juoksin aiemmin pitkään nappikuulokkeilla, mutta totesin vihdoin, etten enää halua sietää sitä, kun juostessa napit pumppaa korvakäytäviä kuin imukuppi tukkiutunutta viemäriä konsanaan puhumattakaan johtojen nykimisestä ja liikkeen aiheuttamasta kaiu'sta. Porta Proiden kanssa on kiva juosta. Piste. Ainoa miinus on hiostuvat pehmentimet, mikä ei ole niin mukavaa, mutta sekään ei kuitenkaan häiritse juoksun aikana.

Olen normaalisti periaatteesta kaikkea välineurheilua vastaan. Sen takia viime kevääseen asti juoksut vedettiin vanhoissa peruslenkkareissa, college-housuissa ja bändipaidoissa. Juokseminen  sujui, mutta vermeet eivät tuoneet juoksukokemukseen mitään lisää, vaan välillä jopa haittasivat sitä. Jos juoksi harvakseltaan niin ongelmia ei ollut, mutta jos tarkoituksena oli juosta enemmän kuin kerran viikossa, niin joutui kärsimään reisien hitsaamisesta kiinni ja t-paitojen saumojen hiertämisestä. Lisäksi kuumalla säällä juoksun loppuvaiheessa tuntui kuin juoksisi märässä säkissä. 

Ongelmat poistuivat, kun keväällä ostin hyvät juoksuun tarkoitetut välineet. Rahaa meni alennusmyynnistä huolimatta 100e kenkiin, 30e shortseihin, 70e sykemittariin ja 40e paitoihin, mutta satsaus kannatti, sillä nyt lenkkeillessä ei tarvitse kiroilla muuta kuin keliä, rasitusta ja oman kropan ongelmia.

Suosittelen kaikille erityisesti hyviä kenkiä ja juoksuhousuja/ shorseja. Trikoisiin tämä pelle ei koske enkä suosittele kenenkään toisen raavaan miehen niin tekevän. Lisäksi kännykän habapidike on osoittautunut parilla viime lenkillä yllättävän toimivaksi ratkaisuksi, jos vanha mp3-soitin on unohtunut jonnekin.

Tällaiset fiilikset itsellä, mutta mitä mieltä vermeistä on Vauhtisammakon Martti, tuo Tampereen lahja lenkkikansalle:

Juoksu kuten lähes jokainen laji on osittain "välineurheilua". Juoksijalle tärkeimmät juoksuvälineet ovat oikeanlaiset kengät, sykemittari sekä mukava ja rento juoksuasu (esim. shortsit ja urheiluun tarkoitettu t-paita).

Sykemittarilla juoksija pystyy seuraamaan kehitystään ja pitämään yllä haluttua juoksuvauhtia. Sykemittari auttaa näin ollen juoksijaa pääsemään kohti uusia tavoitteita. Eniten hyötyä sykemittarista saa silloin, kun osaa valita oikeanlaisen mittarin omaan käyttötarkoitukseensa.

Juoksukengät ovat juoksijalle myös erityisen tärkeä väline. Oikeanlaisilla kengillä juoksu helpottuu ja on taloudellisempaa ja näin ollen tuntuu mukavemmalta. Moni ihmisistä juoksee liian tuetuilla kengillä, ja näin ollen jalkojen pienet lihakset ja nivelet eivät pääse aktivoitumaan juoksussa. Näin ollen on tärkeää, että juoksun kehittyessä myös kenkiä vaihdettaisiin ajan kanssa vähemmän tuettuihin ja kevyempiin kenkiin.

Urheiluun tarkoitetut t-paidat ja housut ovat puolestaan suunniteltu juuri urheilua varten, eli ne poistavat kosteutta, ovat mukavan tuntuisia päällä (eivät siis hierrä), hengittävä materiaali päästää hien haihtumaan, tekstiili kuivuu usein erittäin nopeasti ja pitää lisäksi ryhtinsä.

Viikko 1: Treeniohjelma

Huomenna se alkaa ja ei pelkästään treeniviikko vaan myös itse juokseminen! Täytyy tosin myöntää, ettei huomista lenkkiä odota ihan samalla tavalla kuin lapsena jouluna tai duuniputkessa perjantaita, mutta positiivisin fiiliksin kuitenkin.

Näiden parin kuukauden aikana juoksutreeni tulee koostumaan neljästä erilaisesta harjoituksesta, joiden painotukset vaihtelevat viikottain:

• Progressiivinen lenkki: Aloita rauhallisesti kävelystä, jossa syke on n. 100. Kiihdytä pikkuhiljaa vauhtia kohti juoksua. Vartin päästä sykkeen tulisi kohota 120-140:neen. Lopussa sykkeen tulee olla 160.
• Kevyt juoksu: Juoksua sykealueella 100-145 tasaisella, kevyellä vauhdilla 
• Intervallit: 1km vedot, vaihteleville palautuksilla 
• Kilometrin progressiiviset vedot: aikatavoite

Ens viikon viikon loppuna suopotkupallon mm-kisat, joiden takia vedän viikon treenit maanantaina, tiistaina ja torstaina.

Vauhtisammakon Mikon suunnittelema 1. viikon viikko-ohjelma

Ensi viikolla alun juoksufiiliksiä sekä infoa tekniikkaohjauksesta.

Kuka? Mitä? Häh?

Moikka,

Olen 26-vuotias opiskelija Helsingistä. Lähden syyskuussa noin kahdeksi kuukaudeksi Afrikkaan Aalto in Africa -projektin mukana ja kuten kaikki tietää - Afrikassa on leijonia. Sellainen kohdatessa itse en ainakaan ajatellut jäädä paikalleni seisomaan tai kellahtaa maahan sikiöasennossa. Ei, lähden juoksemaan minkä kintuistani pääsen rukoillen, että koivista löytyy tarpeeksi poweria ja duracellia. Näitä kahta ei kuitenkaan saa treenaamatta, ja jos tarkoituksena on pystyä juoksemaan tarpeeksi kauan ja pirun lujaa (esim. 10 km), niin parhaiten sen treenaus taitaa luonnistua juoksemalla, juoksemalla ja juoksemalla. Eihän se Seppo Rätykään muuta treenia oikein tehnyt kuin viskoi keppia ja hyvin se sitten tosipaikan tullen viskoikin.

Iskin tämän blogin pystyyn omaksi treenikirjaksi. Lisäksi toivon, että tähän laitettujen ohjelmien ja kokemusten avulla muidenkin on mahdollista kokeilla, josko juoksu olisi sittenkin se iloa ja tehokasta treeniä antava harrastus. Ja tietenkin, niin ettei tähän tarvitse koko vapaa-aikaa käyttää tai ruokavaliossa nipottaa. Perjantaibisset ja lauantaimakkarat kunniaan!

Treenipohjana käytän seuraavan kahden kuukauden ajan frendin ja Turun Vauhtisammakon Juoksukoulun vetäjän Mikko Liukan sekä Vauhtisammakkoa Tampereelle vievän velipojan Martti Erikssonin tekniikka- ja treeniohjausta. En muuta ruokavaliota nykyisestä mitenkään ja kiireiden takia juoksen 3 kertaa viikossa, minkä pitäisi sopia vallan mainiosti. Tavoitteena on parantaa 10 km juoksuaikaa 1h 10 minuutista alaspäin ja löytää se kuuluisa JUOKSUILO.

Oma juoksutausta:

Juoksu itsenäisenä harrastuksena ei ole ikinä kolahtanut. Sen takia onkin ollut vaikea keksiä minkä takia joku vapaaehtoisesti juoksee jotain hiton aikaa tai matkaa vastaan. Ymmärrän kyllä hyvin ne omien rajojensa ylittämisen fiillikset, mitä monet kertovat juoksusta saavansa. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean, että samoja fiiliksiä saa myös muista lajeista. Lajeista, jossa juostaan tavoitellakseen jotain konkreettista yksin tai ryhmässä, kuten esimerkiksi jalkapallossa palloa ja pallon saamista vastustajan verkkoon.

Juokseminen ei ole siis koskaan ollut mulle harrastus, vaan se on pikemminkin tukenut muita lajeja. Olenkin niin sanottu 3P-mallin juoksija, joka motivoituu juoksemaan pelkästään pyllyn, pallon tai pullon perässä.

Juoksemisella on kuitenkin yksi etu ylitse muiden: se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sitä varten ei tarvitse mennä minnekään, joten sitä on helppo tehdä kiireiselläkin aikataululla. Tämän takia Afrikan ja leijonien lisäksi päätin  tänä kesänä kokeilla saanko juoksusta oikeasti iloa, mielihyvää ja tehokkaasti tuloksia tuovan harrastuksen. Yllättävän moni juoksua harrastava frendi on myös puhunut juoksun tuomasta euforiasta, joten sen olemassa olo ja saavuttaminen ovat myös TO DO -listalla.

Jokainen meistä osaa juosta omalla tavallaan ja sinällään tuntuu hölmöltä pyytää apua omaan juoksemiseen. Se nyt kuitenkin on meihin sisään rakennettua ja sen oppii lapsena heti ryömimisen, konttaamisen ja kävelemisen jälkeen. Toisaalta, jos johonkin ryhtyy, niin asiat kannattaa tehdä kunnolla. Näin ollen en omista ennakko-odotuksista huolimatta halunnut lähteä pelkästään juoksemaan ja katsoa miten käy. Sen sijaan pyysin Turussa Vauhtisammakon Juoksukoulua vetävän frendin, Mikko Liukan  sekä Tampereella samaa asiaa aloittavan velipojan Martin apua. Nyt pitäisi olla tietoa, taitoa ja tarmoa tämän projektin takana, joten toivotaan parasta!