Ennen tämän blogin aloittamista juoksulenkit on olleet aikalailla lyhyitä tai pitkiä riippuen käsillä olleesta ajasta, kelistä ja omista fiiliksistä. Intervalleja tais tulla intissä kokeiltua, muttei niitä enää sen jälkeen jostain syystä juossut. Todennäköisesti sen takia, että kun lenkille on kerran lähtenyt niin on yrittänyt suorittaa treenin mahdollisimman nopeasti pois alta. Viime viikon treeni toikin siis vaihtelua ja se voi olla myös yksi syy minkä takia viikon juoksufiilis oli hyvä - eikä pelkästään lenkin jälkeen.
Rauhallinen ja progressiivinen lenkki oli aika tuttua kauraa ja ne oli helposti ylläpidettävissä sykemittarin ja kellon avulla. Kilometrin vedot aikaa vasteen sen sijaan olivat hieman hankalammat toteuttaa tuntemattomassa maastossa. Olin¨katsonut sopivan reitin netistä, mutta koska reitti oli uusi, niin juoksunopeutta oli vaikea hahmottaa ilman matkamittaria...
Ensimmäinen ja toinen 1km lenkki meni minuuttia nopeammin kuin oli tarkoitus, vaikkakin oikealla 15 sekunnin muutoksella. Koska vahinko oli jo tapahtunut, päätin vetää loput kolme vetoa samalla linjalla. Minuuttia nopeammat vedot onnistuivat hyvin, mutta totuuden nimissä on pakko myöntää, että vika veto meni lähes täysillä paukuilla keskisykkeellä 180 ja vedon jälkeen sykemittari ilmoitti iloisesti uudeksi maksimisykkeeksi 193. Jippii.
Lenkkien jälkeen koitti sitten aika suunnata kohti Hyrynsalmea ja suopotkupallon mm-kisoja ja onneksi ilman jalkavaivoja tai sen suurempaa treeniväsymystä. Tänä vuonna joukkueen nimenä oli FC Haarahipat, jonka edesottamuksista pääsi viikonloppuna lukemaan niin Kainuun Sanomista kuin Satakunnan Kansasta ja Aamulehdestäkin. Hauskaa oli ja toivottavasti ens vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti