Perverssiähän tämä on, mutta lenkkeily on vahvistanut intoa mitata eri asioita. Se on kuin pikkusormen antaminen pirulle: kun alkaa mittaamaan yhtä juttua, huomaa kohta mittaavansa kaikkea.
Sykemittarilla pystyy seuraamaan muutamaa asiaa, mutta vasta tällä viikolla mittailu lähti toden teolla käyntiin, kun muistin Sports Tracker -applikaation. Olen toki ollut jo pitkään tietoinen siitä, mutten ole aiemmin ottanut sitä käyttöön, sillä lenkkimusat tuli kuunneltua mp3-soittimesta ja kännykää ei jaksanut kantaa mukana.
Nyt kun kännykän saa nätisti käteen kiinni ja applikaation olemassa olon taas muisti, niin olihan sitä pakko kokeilla ja täytyy myöntää, etten tästä lähin lähde juoksemaan ilman, että se on päällä! Jotenkin sitä ainakin kuvittelee saavansa lisäarvoa lenkistä, kun voi tutkailla omaa suoritusta. Ja onhan se toisaalta myös totta: mittaamisen avulla näkee oman edistymisensä ja näytölle harjoitusten jälkeen päivittyvät kilometrit tuo juoksumatkan ja -määrän ajatuksista astetta korkeammalle konkretian tasolle.
Jotenkin ne omat onnistumiset ja tekemisen tajuaa paremmin, kun työn tulos välkkyy numeroina nenän edessä.
Itse en ainakaan toistaiseksi tule mittauskohteiden kanssa kuitenkaan sen suuremmin hifistelemään, mutta eri lenkkikertojen kestoja, pituuksia, keskinopeuksia, keskivauhtia, maksimeja ja energian kulutusta on hauska seurata. Lisäksi noiden töllistely samoin kuin sykkeen seuraaminen kesken juoksun saa huonon lenkin aikana unohtamaan väsymyksen, pienet kivut ja säryt.
Ihmistä on helppo hämätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti