Jess! Aamuinen kesäsade on ihan mukava, mutta illan auringonlaskussa oli nättiä juosta. Tänään oli vuorossa 50 minuutin juoksu 100-145 sykevälillä. Aika taistelua oli pitää se syke edes 145:ssä ja loppujen lopuks kyllästyinkin sitten liian tiuhaan tarkkailuun. Lopulta maksimisyke käväisi 160:ssa ja keskisyke oli 147.
Lenkki tuntui tosi mukavalta ja teki mieli lisätä vauhtia vielä lopussa. 50 minsan rauhallisen sykkeen setillä matkaa tuli lopulta 7,2 km. Ainoa negatiivinen juttu oli, että 3 kilometrin kohdalla alkoi ylämäessä vihloa polven päältä ja kerkesin pelästyä, että lenkki ja mahdollisesti koko projekti jää siihen. Pelkoa persiissä lisäsi tuore muisto loppukeväästä salibandyssä vaurioituneesta polvesta, joka piti kuukauden verran poissa urheilun parista. Lisäksi nyt kesällä murtui sormi beach volleyssä, joten tää vuosi ei vaikuta muutenkaan mitenkään onnekkaalta vuodelta tapaturmien suhteen. Onneksi tällä kertaa ei mennyt pahemmin ja 30 sekunnin juoksun jälkeen kipu oli tiessään. Vähän outoa, mutta otetaan se mitä annetaan eikä kysellä.
Tämä lenkki oli mulle kanssa aivan ainutlaatuinen tilanne: ensimmäistä kertaa elämässä sitä on itse lenkillä samaan aikaan kun nainen on juhlimassa. Vähän suu napsaisi itselläki, mut toisaalta tän lenkin jälkeinen fiilis on aika loistava! Voishan sitä tietenkin vielä lähteä liikkeelle, mutta koska pitää puolilta öin ajaa hakemaan frendi lentokentältä, niin taidan tyytyä rehelliseen maitolasilliseen, joka on muuten kuulemma jonkun ruotsalaisetutkimuksen mukaan oiva palautusjuoma. Uskoo ken tahtoo, mutta diggaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti