Viikko 7: Treeniohjelma & viikon 6 fiiliksiä

Oho! Aika on rientänyt nätisti kiireen ollessa kantapäillä ja postailu on sitä pakoon juostessa jäänyt tällä kertaa hieman pitemmäksi aikaa. Tässä sen takia vasta nyt viikon 7 treeniohjelma ja viikon 6 fiiliksiä.

Viime viikolla mukaan tuli tosiaan vapaaehtoisena lisänä intervallit normaalien treenien kylkeen nostaen juoksupäivät kyseisen viikon osalta neljään. Määrän kasvattaminen tuntui hyvältä varsinkin, kun piti päivän taukoa kahden rankimman lenkin eli tunnin matalan sykkeen ja progressiivisen lenkin välillä. En tiedä pitäisikö näiden kahden tuntui pahimmalta, mutta itselle niiden kahden jälkeen huomaa selkeästi jaloissa, jos seuraavana päivänä tulee urheiltua.

Omia ajatuksia pallotellen tuli mieleen, että tämä voisi johtua yhtäjaksoisen juoksun pituudesta, mikä noissa juoksuissa on intervallia ja 1km rykäisyjä pitempi. Toisaalta kahden viime viikon ajan olen myös valinnut noiden kahden reitiksi Seurasaareen juoksemisen, mikä tuo Lapinlahtea selkeästi suuremmat korkeuserot mäkineen ja rappusineen. Korkeuserojen vaikutuksen huomaa myös kesken juoksun, sillä mäkien jälkeen jalat huutaa hoosiannaa normaalia enemmän. Toisaalta on myös ollut jännä huomata,, että siinä kun vaan puristaa mäen jälkeen menemään niin tasainen ja loiva alamäki tuntuu ylämäen jälkeen helpolta ja rapiat yli 90 kg:ta sen kuin lentää (ei siis pyöri) eteenpäin. 

Eron huomaa myös matka-ajoissa. Tasaisella tunnin juoksulla vetää progressivisena tai rauhallisena noin 9-9,5km/h kun taas hieman mäkisemmässä maastossa pituus jää 8,8-9 kilometriin johtuen korkeammista sykkeistä, joiden lisäks mäkisemmän setin jälkeen on oikeasti väsy.

Ja tässä tosiaan tämän viikon setti. Alkuviikon kiireiden takia neljä juoksua jää haaveeksi tällä kertaa, mutta normaalit rutistukset laitetaan menemään torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Katsotaan sitten ensi viikolla, jos saisin neljännen juoksun jälleen mukaan.

P.s. Seurasaari on hemmetin nättiä lenkkimaastoa!

Viikko 6: Treeniohjelma (lisää löylyä!)

Uusi viikko ja uusi ohjelma! Viime viikon palauttava jakso tuli hyvään vaiheeseen ja oli hauska juosta pitkästä aikaa hieman rennommalla linjalla ja nyt jaksaa taas kiristää tahtia!

Sen lisäksi, että tämän viikon treeniohjelmassa lenkin pituudet ja nopeudet ovat kasvaneet niin perjantaille on pamahtanut yksi ylimääräinen, niin sanottu vapaaehtoinen juoksupäivä. Syy tähän lisälenkkiin itsellä on puhtaasti naisen ulkomaan vaihdon alkamisesta syntynyt ylimääräinen aika ja energia sekä tarve päästä ulos gradua pakoon enemmän kuin 3 kertaa viikossa. Sisällä kököttelyssä menee pää pitemmän päälle meinaan nätisti jumiin.

Ylimääräisenä lenkkinä voi hyvin vetää mitä tahansa setin aina pitkästä rauhallisesta lenkistä lyhyeen 3 kilometrin pyrähdykseen, mutta ajattelin, että kun kerta tässä jos valmiiksi juostaan ohjelman mukaan ja tavoitteellisesti niin miksen ottaisi siihen jotain tavoitetta tukevaa lenkkiä. Tampereen Vauhtisammakon Martin kanssa hetken aikaa keskustelutani tultiin siihen tulokseen, että on aika ottaa intervallit mukaan ja ajankäytöllisesti 5km sopi parhaiten itselle. Toinen Martin ehdottama vaihtoehto olisi ollut 6x 1km setti.

Mutta tosiaan, näillä eväillä lähtee tämä viikko käyntiin ja jälleen kerran aamulenkin skippaus on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi: iltapäivälenkki lähtee auringonpaisteessa!

Mittari mukaan lenkille

Perverssiähän tämä on, mutta lenkkeily on vahvistanut intoa mitata eri asioita. Se on kuin pikkusormen antaminen pirulle: kun alkaa mittaamaan yhtä juttua, huomaa kohta mittaavansa kaikkea.

Sykemittarilla pystyy seuraamaan muutamaa asiaa, mutta vasta tällä viikolla mittailu lähti toden teolla käyntiin, kun muistin Sports Tracker -applikaation. Olen toki ollut jo pitkään tietoinen siitä, mutten ole aiemmin ottanut sitä käyttöön, sillä lenkkimusat tuli kuunneltua mp3-soittimesta ja kännykää ei jaksanut kantaa mukana. 

Nyt kun kännykän saa nätisti käteen kiinni ja applikaation olemassa olon taas muisti, niin olihan sitä pakko kokeilla ja täytyy myöntää, etten tästä lähin lähde juoksemaan ilman, että se on päällä! Jotenkin sitä ainakin kuvittelee saavansa lisäarvoa lenkistä, kun voi tutkailla omaa suoritusta. Ja onhan se toisaalta myös totta: mittaamisen avulla näkee oman edistymisensä ja näytölle harjoitusten jälkeen päivittyvät kilometrit tuo juoksumatkan ja -määrän ajatuksista astetta korkeammalle konkretian tasolle. 

Jotenkin ne omat onnistumiset ja tekemisen tajuaa paremmin, kun työn tulos välkkyy numeroina nenän edessä.

Itse en ainakaan toistaiseksi tule mittauskohteiden kanssa kuitenkaan sen suuremmin hifistelemään, mutta eri lenkkikertojen kestoja, pituuksia, keskinopeuksia, keskivauhtia, maksimeja ja energian kulutusta on hauska seurata. Lisäksi noiden töllistely samoin kuin sykkeen seuraaminen kesken juoksun saa huonon lenkin aikana unohtamaan väsymyksen, pienet kivut ja säryt. 

Ihmistä on helppo hämätä. 

Viikko 5: Treeniohjelma (palauttava)

Tähän asti joka viikko on juostu kovempaa ja kauemmin. Nyt neljän viikon jälkeen koittaa viikon suvantovaihe ja palautellaan ennen kuin ens viikolla juoksutahti taas kiristyy. En valita!

Viime viikon jänis on tämän viikon kilpikonna

Kuten Pekka Routalempi asian ilmaisisi: "On se jännä miten erilaiset olosuhteet vaikuttaa juoksufiilikseen". 

Viime viikolla jokainen lenkki sujui mukavasti pientä polven vihoittelua lukuunottamatta ja progressiivisen lenkin aikana tuli jopa fiilis, että sitä pitäisi melkein iskeä punainen viitta ja trikoot päälle ja alkaa supermieheksi, sillä meikähän pystyy ihan mihin tahansa.

Eilen taas ukkosta edeltävässä auringonpaisteessa kilometrin vetojen aikana tuntui, että samaa junnaamistahan tämä on eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Juoksu ei ollut mitenkään epämiellyttävää, muttei se ilahduttanutkaan.

Nyt jäkeenpäin ajatellen syiksi tulee mieleen, että viime viikolla juoksumaasto oli vaihtelevampaa, ilma ei ollut juoksuaikana niin pirun kuuma ja juoksujen jälkeen ei tarvinnut palata tekemään töitä. Lisäks sunnuntain supermies-juoksun aikana ei hölkötellyt yksin vaan seurassa, jossa itse jaksoi juosta kovempaa ja pitempää. 

Jotenkin sitä jaksaa paremmin, kun huomaa ettei toinen tai muut jaksa niin hyvin,  vaikka tarkoitus olisikin juosta yhtä matkaa. Vähän niin kuin darrassa: sitä ei itse halua eikä sitä toivo kaverille, mutta kun huomaa kaverilla olevan pahempi olo niin oma darra jotenkin vain katoaa tai ainakin helpottuu.

Lopuksi vielä asiasta kukkaruukkuun.

Hitto, että kilsan vetojen välissä 3 minuutin tauko tuntuu pitkältä. Joka kerta on pakko alkaa ottelemaan kuvia ihan perusjutuista, selata Fbookin newsfeediä tai muuta vastaavaa...

Viikko 4: Treeniohjelma

Tahti kiihtyy, joten tikkaa tikkaa!

Välineurheilua

Ennen riitti, että oli lenkkarit, verkkarit ja vanha risainen t-paita, mieluiten musta. Jotkut astetta kovemmat tai laiskemmat kaverit teki sitä jopa farkut jalassa. Kauan sitten nämäkin vermeet olisivat kuitenkin olleet liikaa. Silloin elettiin aikaa, jolloin juostiin ilman kenkiä, paljas perse vilkkuen.

Nykyään kaikki on toisin. Lenkkareita ei löydy pelkästään miljoonaa eri väriä ja kaikille sopivaa kokoa, vaan niitä on erilaisille jalkatyypeille, eri tarkoitukseen ja eri alustoille. Siihen rinnalle ovat pamahtaneet t-paidan, verkkareiden, perus boksereiden ja tennissukkien rinnalle tekniset alushousut, urheilupaita, trikooshortsit ja juoksusukat. Näiden kaikkien on tarkoitus hengittää paremmin, vähentää hankausta, parantaa kokemusta ja saada meidät avaamaan lompakkoa.Vaatteiden lisäksi mukaan ovat tulleet myös sykemittarit omine treeni- ja mittausohjelmineen, juoksuun soveltuvat kuulokkeet ja älypuhelimien yleistyessä myös kännykän habakotelot. 

Kossin Porta Pro:t eivät muuten kuulemma ole urheilukuulokkeet, mutta ihan sama. Juoksin aiemmin pitkään nappikuulokkeilla, mutta totesin vihdoin, etten enää halua sietää sitä, kun juostessa napit pumppaa korvakäytäviä kuin imukuppi tukkiutunutta viemäriä konsanaan puhumattakaan johtojen nykimisestä ja liikkeen aiheuttamasta kaiu'sta. Porta Proiden kanssa on kiva juosta. Piste. Ainoa miinus on hiostuvat pehmentimet, mikä ei ole niin mukavaa, mutta sekään ei kuitenkaan häiritse juoksun aikana.

Olen normaalisti periaatteesta kaikkea välineurheilua vastaan. Sen takia viime kevääseen asti juoksut vedettiin vanhoissa peruslenkkareissa, college-housuissa ja bändipaidoissa. Juokseminen  sujui, mutta vermeet eivät tuoneet juoksukokemukseen mitään lisää, vaan välillä jopa haittasivat sitä. Jos juoksi harvakseltaan niin ongelmia ei ollut, mutta jos tarkoituksena oli juosta enemmän kuin kerran viikossa, niin joutui kärsimään reisien hitsaamisesta kiinni ja t-paitojen saumojen hiertämisestä. Lisäksi kuumalla säällä juoksun loppuvaiheessa tuntui kuin juoksisi märässä säkissä. 

Ongelmat poistuivat, kun keväällä ostin hyvät juoksuun tarkoitetut välineet. Rahaa meni alennusmyynnistä huolimatta 100e kenkiin, 30e shortseihin, 70e sykemittariin ja 40e paitoihin, mutta satsaus kannatti, sillä nyt lenkkeillessä ei tarvitse kiroilla muuta kuin keliä, rasitusta ja oman kropan ongelmia.

Suosittelen kaikille erityisesti hyviä kenkiä ja juoksuhousuja/ shorseja. Trikoisiin tämä pelle ei koske enkä suosittele kenenkään toisen raavaan miehen niin tekevän. Lisäksi kännykän habapidike on osoittautunut parilla viime lenkillä yllättävän toimivaksi ratkaisuksi, jos vanha mp3-soitin on unohtunut jonnekin.

Tällaiset fiilikset itsellä, mutta mitä mieltä vermeistä on Vauhtisammakon Martti, tuo Tampereen lahja lenkkikansalle:

Juoksu kuten lähes jokainen laji on osittain "välineurheilua". Juoksijalle tärkeimmät juoksuvälineet ovat oikeanlaiset kengät, sykemittari sekä mukava ja rento juoksuasu (esim. shortsit ja urheiluun tarkoitettu t-paita).

Sykemittarilla juoksija pystyy seuraamaan kehitystään ja pitämään yllä haluttua juoksuvauhtia. Sykemittari auttaa näin ollen juoksijaa pääsemään kohti uusia tavoitteita. Eniten hyötyä sykemittarista saa silloin, kun osaa valita oikeanlaisen mittarin omaan käyttötarkoitukseensa.

Juoksukengät ovat juoksijalle myös erityisen tärkeä väline. Oikeanlaisilla kengillä juoksu helpottuu ja on taloudellisempaa ja näin ollen tuntuu mukavemmalta. Moni ihmisistä juoksee liian tuetuilla kengillä, ja näin ollen jalkojen pienet lihakset ja nivelet eivät pääse aktivoitumaan juoksussa. Näin ollen on tärkeää, että juoksun kehittyessä myös kenkiä vaihdettaisiin ajan kanssa vähemmän tuettuihin ja kevyempiin kenkiin.

Urheiluun tarkoitetut t-paidat ja housut ovat puolestaan suunniteltu juuri urheilua varten, eli ne poistavat kosteutta, ovat mukavan tuntuisia päällä (eivät siis hierrä), hengittävä materiaali päästää hien haihtumaan, tekstiili kuivuu usein erittäin nopeasti ja pitää lisäksi ryhtinsä.

Nainen ulkona, minä lenkillä

Jess! Aamuinen kesäsade on ihan mukava, mutta illan auringonlaskussa oli nättiä juosta. Tänään oli vuorossa 50 minuutin juoksu 100-145 sykevälillä. Aika taistelua oli pitää se syke edes 145:ssä ja loppujen lopuks kyllästyinkin sitten liian tiuhaan tarkkailuun. Lopulta maksimisyke käväisi 160:ssa ja keskisyke oli 147.

Lenkki tuntui tosi mukavalta ja teki mieli lisätä vauhtia vielä lopussa. 50 minsan rauhallisen sykkeen setillä matkaa tuli lopulta 7,2 km. Ainoa negatiivinen juttu oli, että 3 kilometrin kohdalla alkoi ylämäessä vihloa polven päältä ja kerkesin pelästyä, että lenkki ja mahdollisesti koko projekti jää siihen. Pelkoa persiissä lisäsi tuore muisto loppukeväästä salibandyssä vaurioituneesta polvesta, joka piti kuukauden verran poissa urheilun parista. Lisäksi nyt kesällä murtui sormi beach volleyssä, joten tää vuosi ei vaikuta muutenkaan mitenkään onnekkaalta vuodelta tapaturmien suhteen. Onneksi tällä kertaa ei mennyt pahemmin ja 30 sekunnin juoksun jälkeen kipu oli tiessään. Vähän outoa, mutta otetaan se mitä annetaan eikä kysellä.

Tämä lenkki oli mulle kanssa aivan ainutlaatuinen tilanne: ensimmäistä kertaa elämässä sitä on itse lenkillä samaan aikaan kun nainen on juhlimassa. Vähän suu napsaisi itselläki, mut toisaalta tän lenkin jälkeinen fiilis on aika loistava! Voishan sitä tietenkin vielä lähteä liikkeelle, mutta koska pitää puolilta öin ajaa hakemaan frendi lentokentältä, niin taidan tyytyä rehelliseen maitolasilliseen, joka on muuten kuulemma jonkun ruotsalaisetutkimuksen mukaan oiva palautusjuoma. Uskoo ken tahtoo, mutta diggaan!